Aten kuulumisia yhteiselomme alkutaipaleelta
Atte on reipastunut huomattavasti. Aluksi se pysähtyi ulkona katselemaan lähestulkoon kaikkea mitä se näki tai kuuli. Ja kaiketi myös kaikkea mitä se haistoi. Kovia ääniä pitävät roska-autot, traktorit ja sen sellaiset olivat aika pelottavia. Nyt ulkona liikkuminen sujuu hyvin ja koira viihtyy. Ohikulkeviin ihmisiin se ei kiinnitä juurikaan huomiota, mutta jos joku yrittää tulla liian innokkaasti sen lähelle, niin Atte ilmoittaa muutamalla haukulla, että se ei ole soveliasta. Sitten kun Atte saa omaan tahtiinsa nuuskia vieraan on asia järjestyksessä ja vieras hyväksytty.
Isäntäväen vierastamisen Atte lopetti siinä vaiheessa kun päästiin kotiin. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin sopeutuminen sujui uskomattoman helposti. Jo parin uudessa kodissa vietetyn päivän jälkeen koira antoi esimerkiksi leikata kynsiään ilman että viitsi edes kunnolla herätä päiväuniltaan.
Aten mielipuuhia ulkona on lumessa peuhaaminen ja lumikasoille kiipeily, mistä on mukava tarkkailla ympäröivää maailmaa. Metsässä kävely on kivaa kuten myös toisten mukavien koirien kanssa leikkiminen. Välillä on melkeinpä ihmetyttänyt koiran into touhuta lumessa. Parin kympin pakkanen ei Aten mielestä ole mikään syy olla upottamatta päätä hankeen ja möyrimästä siellä.
Sisällä suosikkipuuhiin lukeutuu nukkumisen ohella muun muassa pikkuesineiden, kuten sukkien, kenkien ja hanskojen pihistäminen. Atte ei tuhoa niitä, mutta se pitää hauskana leikkinä sitä, kun niitä kamoja yritetään ottaa pois siltä. Ei siinä mitään. Ihan hauskaahan se on. :-) Kaikenlaisille pahvipakkauksille on löytynyt hyvää käyttöä. Niiden sisään kun sujauttaa jonkin makupalan, niin koiralla riittää puuhaa hyväksi aikaa. Pehmolelut kuuluvat myös Aten suosikkeihin. Niille tehdään välittömästi "ruumiinavaus", jotta päästään asian ytimeen, eli saadaan täytteet ulos. Sitä pumpulia sitten levitetään ympäriinsä ja jauhetaan kuin purkkaa. Ei ole mikään harvinainen näky, että koira nukahtaa pumpulituppo huulessan. Tämä on jokseenkin huvittavan näköistä.
Koirailu on osoittautunut yllättävän sosiaaliseksi toiminnaksi. Kotikulmien koirat ja koiraihmiset ovat tulleet nopeasti tutuiksi. Täällä Helsingin Vuosaaressa Atte on ainoa laatuaan, niin siitäkin on saatu monet juttutuokiot aluilleen. Tuntemattomat veikkaavat yleensä aina Aten olevan kultainennoutaja. Ei sinänsä mikään ihme. Atte ei ole vielä kovinkaan paljon täysikasvuista kultsua isompi ja onhan niissä muutenkin jonkin verran samaa näköä. Omaan silmään vähemmän, mutta toisen ehkä enemmän. Kuvaszia ja pyreneittenkoiraa on myös ehdotettu, mutta oikein ei ole vielä kukaan arvannut. ;-) - Janne, 1.3.2006
