Atte 2 vuotta
Aluksi muutama 2v-poseeraus:
Mutta jäykistelykuvat sikseen ja pari sanaa Atesta ja sen luonteesta. Parivuotias koira on toki vielä keskeneräinen, mutta eiköhän tämän ikäisestäkin jo näe aika hyvin suuntaa, mihin ollaan menossa.
Atte on rauhallinen ja isäntäväelleen nöyrä, mutta se osaa olla myös melko omapäinen. Atte ei ole erityisen ahne namien tai noin yleensäkään ruoan perään, joten sen motivointi vaatii toisinaan hieman luovuutta ja pitkää pinnaa. Jos koiralla olisi motto, niin Aten voisi olla "ei oo pakko jos ei haluu". :-) Atte kyllä oppii nopeasti, kuuntelee ja totteleekin, mutta toiminnan nopeus vaihtelee. Palveluskoiraihmiselle tämän tyyppinen koira voisi varmaankin olla melko rasittava, mutta me olemme ihan mieltyneet tällaiseen "harkittuun verkkaisuuteen". :-)
Vuosi sitten veikkailin, että kulunut vuosi toisi tullessaan edellistä enemmän haasteita. Kaikenlaista pientä hiomista onkin ollut - ehkä enemmänkin kuin ensimmäisenä vuonna, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, mitä olimme odotelleet. Oman väen keskinäistä suhdetta on mielestäni saatu syvennettyä ja juuri sitä pitäisin kaiken perustana. Mitään erityistä johtajuuden (tai miksi sitä kukin haluaa kutsua) korostamista ei ole harrastettu, vaan tämä on mennyt ihan omalla painollaan. Ylenmääräistä pomotustahan tällainen koira ei tarvitse vaan pikemminkin ohjausta oikeaan suuntaan. Vaikka podhalanski onkin jalostettu itsenäiseen työskentelyyn, niin on ollut hauska huomata miten hyvin se lukee ihmistä ja sen sanattomia eleitä. Sama on alkanut ajan kanssa toimia myös toisin päin. Koiran eleistä on oppinut ennakoimaan, mitä sillä milloinkin on mielessä ja tarvittaessa puuttumaan peliin.
Podhalanskiin rotuna olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Laumakeskeinen koira, jolle oma väki on kaikki kaikessa. Perusrauhallinen, ei sählää eikä vaadi kaiken aikaa ohjattua toimintaa. Vahtii vakuuttavasti, mutta oman reviirin ulkopuolella ei rähise turhia. Isokokoinen, muttei kuitenkaan jättimäinen ja ulkonäöltäänkin varsin miellyttävä.
Vuosi sitten kirjoitin myös, että nyt voisi jo olla joitain vinkkejä ja viisauksia jaettavaksi asti. No niin, mitä enemmän oppii, sen vähemmän ymmärtää tietävänsä. Palataan siis tähän aiheeseen kun sen aika on. :-) - Janne, 6.8.2007