Aten juhannus
Vietimme juhannusviikon Aten kanssa mökkeillen. Päiväsaikaan meillä oli mökin ovet avoinna ja Atte sai mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Mitään aitoja ei ole, mutta kun koira ei poistu kauas pihapiiristä eikä autoja tarvitse pelätä, niin sen on annettu vapaasti puuhata omiaan. Aina välillä se katoaa näkyvistä, mutta kutsuttaessa alkaa ryske kuulua jostain suunnasta ja Atte ilmaantuu paikalle.
Atte on aika hyvä keksimään itselleen tekemistä. Perhosten, lintujen, muurahaisten ja muiden eläjien puuhien seuraaminen on Aten mielestä hyvin mielenkiintoista. Lintuja voi välillä jahdatakin. Ei se niitä tietenkään kiinni saa, mutta on aika huvittavan näköistä, kun se vaanii niitä kuin tiikeri hiipien vähitellen hyökkäysetäisyydelle. Jos ei muuta hommaa satu olemaan, niin metsästä voi aina kerätä kaikenlaisia aarteita, mitä voi tulla ylpeänä esittelemään isäntäväelle.
Atte otti taas uuden reviirinsä tiukasti haltuunsa ja sen saivat myös kuulla kaikki Aten mielestä liian lähelle uskaltautuneet soutajat ja jokunen muukin äänen aiheuttaja. Osansa saivat myös juhannusvieraat, joiden liikkeitä Atte seurasi vähän turhankin tarkasti. Kotona Atte ei tutustumisen jälkeen juurikaan vieraita vahdi, joten tilanne tuli uutena isäntäväelle ja ilmeisesti myös koiralle. Kavereita ei tarvitse vahtia, joten ei muuta kuin lisää totuttelua ja treeniä. Sillä reseptillä on kaikissa muissakin asioissa menty oikeaan suuntaan. - Janne, 7.7.2006
