Kevättä ilmassa
Viime aikoina on panostettu aika paljon hihnakäytöksen hiomiseen. Aikaisemmin oli tapana kulkea vetämättä ja "ihan nätisti", mutta nyt käytäntöä on tarkennettu. Tavoitteena oli saada toisten koirien ohitus sujumaan vähäeleisemmin ja noin yleisesti saada kulku enemmän ylvään rodun arvon mukaiseksi. Vaivannäkö on kannattanut ja Atesta on saatu entistä miellyttävämpi lenkkikaveri.
Pantana meillä on käytössä tavallinen nahkainen solkipanta. Aikaisemmin oli pitkään puolikuristava, mutta herra onnistui katkaisemaan sen. Kuvittelin, että neljän millin ketju kestäisi mitä vaan, mutta nähtävästi ei. Ns pyhäpantana on lisäksi pitkälenkkinen ketjupanta, mutta sitä ei kukaan ole oikein tykännyt käyttää. En ole huomannut, että pannalla olisi mainittavaa vaikutusta hihnakäytökseen, niin senkin puolesta tarpeettoman järeitä remeleitä on mielestäni turha käyttää. Edesmennyttä puolikurkkaria tykättiin käyttää, kun se oli niin näppärä sujauttaa päälle ja pois. Sopivan väljänä siinä ei mitään kiristävää tehoa ollut.
Joskus on pysähtynyt miettimään, minkälainen elämänhalu koiralla on ja miten huonoista oloista se voi vielä ponnistaa. Hiljattain tavattiin puistossa silloin kolme päivää sitten Espanjasta kotiutunut sakemannisekoitus, joka oli elämänsä ensimmäiset 1,5-2 vuotta ilmeisesti viettänyt lähinnä puun ympärillä narunjatkona. Ei olisi ikinä uskonut, millainen tausta näin iloisella koiralla voi olla. Alempana pari kuvaa tästäkin kaverista. Nostan hattua näille ihmisille, jotka tarjoavat tällaisille koirille elämisen arvoisen elämän.
Atte pääsi ensi kertaa mukaan mökkireissulle ajoittaan vauhdikkaankin kaveriporukkamme kanssa. Etukäteen hieman jännitimme, miten Atte suhtautuu isompaan seurueeseen, mistä suurinta osaa se ei ollut aikaisemmin nähnytkään. Atte yllätti meidät positiivisesti ja tutustumismuodollisuuksien jälkeen viikonloppu meni mukavasti. Ulkona katsottiin vähän porukan perään ja sisällä lähinnä makoiltiin tai pyörittiin siellä missä muutkin. - Janne, 5.4.2007
