Mietteitä koirapuistoista ja yleisiä kevättunnelmia
Paikan päällä ja netin keskustelupalstoilla asiaa seuratessani olen huomannut, että koirapuistot herättävät monissa koiraihmisissä jyrkkiä mielipiteitä. Toisten mielestä ne ovat hyviä paikkoja antaa koirien ja omistajien tutustua toisiinsa ja ensinnä mainittujen juosta ja leikkiä keskenään. Toisten mielestä ei niinkään.
Meillä on normaalien päivälenkkien kantamalla useampi koirapuisto ja aika usein käymmekin ohimennen pistäytymässä niissä. Oikean vapauden korvikkeina emme niitä pidä. Sille on omat paikkansa, mutta leikki-ikäisen koiran kanssa tuntuisi aika hassulta ohittaa puistoja, kun Atte kuitenkin selvästi nauttii toisten koirien kanssa touhuamisesta. En ole ikinä nähnyt puistoissa muita laumanvartijoita ja en tiedä miten yleistä sellaisten käyttäminen siellä on. En kuitenkaan näe sille mitään estettä, kun Atella ei ainakaan vielä ole mitään tarvetta uhota toisille pojille ja pienempiensä kanssa se osaa varoa. Muutenkin Atte suosii enemmän juoksuleikkejä lääppimisen ja painimisen sijaan. Useimmiten se yrittääkin eleillään innostaa toisia koiria juoksemaan peräänsä.
Podhalanskin kiltti ulkonäkö tuntuu usein laimentavan kokoon kohdistuvia epäilyksiä ja usein vieraatkin päästävät koiransa puuhaamaan Aten kanssa sen enempiä kyselemättä. Itsekin huomaa arvioivansa vieraita koiria koon ja näön perusteella, varsinkin jos kyseessä sattuu olemaan omaa koiraa isompi otus. Toisaalta sellaiset ovat useimmiten vanhempia uroksia, mitkä eivät olisi muutenkaan kiinnostuneita pennusta tai ainakaan sen kanssa leikkimisestä.
Atte on viime aikoina osoittanut hieman aikuistumisen elkeitä ja aloittanut merkkailun. Ennen asiat tehtiin lenkin alussa ja lopussa, mutta nyt ulkona lirutellaan suunnilleen joka toiselle nurkalle. Jalkaa Atte ei osaa vieläkään nostaa. Saapa nähdä oppiiko poika sen taidon vielä joskus. (Muutama päivä tämän kirjoittamisen jälkeen Atte nosti jalkaa ensimmäisen kerran ja nyt se tekee sitä aina silloin tällöin. :-)
Atella tuntuu olevan jokin keväthuuma tai muu vastaava kausi menossa. Lenkeillä pitäisi päästä tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan koiraan. Atte haluaisi vain leikkiä, mutta kaikki eivät ymmärrettävistä syistä välitä tutustua vieraisiin koiriin ja heidänkin mielipiteitä olisi hyvä kunnioittaa. Jätkä on kehittänyt itselleen jo melkoiset voimat ja innostuessaan se osaa kiskoa aika kovaa. Muuten Atella ei ole tapana vetää, joten nyt on hyvä aika panostaa sujuvien ohitusten treenaamiseen.
Atte tulee yleensä hyvin toimeen kaikenlaisten koirien kanssa. Atte ei vaadi kavereiltaan muuta, kuin vain hieman leikkimieltä. Hauska esimerkki on naapurissamme asuva nuori bichon frisé -tyttö Liinu, mikä on yksi Aten parhaista kavereista. Koirien koon ja käyttötarkoituksen suurehkot erot eivät ole muodostaneet mitään estettä ystävyydelle ja vauhdikkaat leikit kuuluvat asiaan aina kohdattaessa. Liinun sähäkkään liikehdintään verrattuna Aten meno on kuin katsoisi hidastettua filmiä. Eleet ja liikkeet ovat molemmilla samat, mutta noin kymmenen kertaa isommalla Atella liikeradat ovat aika paljon isommat ja koko toiminnasta jää näin hieman hallitsematon vaikutelma. Tämä Aten "pää viidentenä jalkana" -hössötys herättääkin usein hilpeyttä muissakin koiranomistajissa. :-) - Janne, 7.5.2006