Ensimmäinen koiravieras
Sovimme tapaamisen 5-vuotiaan kultainennoutaja Rikun kanssa. En ollut nähnyt Rikua aikaisemmin, mutta olin kuullut sen olevan "rodunomainen" iloinen touhottaja ja kaikkien kaveri. Päätimme treffata ensin ulkona pienen lenkin muodossa, jotta näkisimme miten koirat tulevat toimeen keskenään. Tutustumismuodollisuudet olivat lyhyet, mutta paljon kertovat. Pojat nuuskivat toisiaan muutaman sekunnin, kunnes Riku heittäytyi selälleen hankeen ja alkoi piehtaroimaan siellä. Atte katsoi vanhemman herran puuhia hetken hölmön näköisenä ja liittyi ilonpitoon. Olin kuvitellut Aten olevan lumen ylin ystävä, mutta Rikun touhut antoivat asioille oikeat mittasuhteet. :-)
Suuntasimme kävelemään meren jäälle, mutta reissu jäi kovin lyhyeksi. Tämä johtui poikien innosta touhuta toistensa ja parin muun vastaantulleen koiran kanssa. Matka etenee yllättävän hitaasti, kun tekemistä on niin paljon. Mutta mikäs siinä. Kivaa kun on kivaa.
Vaikka pojat tulivat ulkona hyvin toimeen, niin kieltämättä hieman jännitin, kun aloimme siirtymään sisätiloihin. Tämä pelko osoittautui ihan turhaksi. Sisälle päästyämme Riku nuuski nurkat läpi ja koirien leikit jatkuivat samaan malliin. Aten lelut olin kerännyt talteen jo aikaisemmin, ettei ainakaan niistä tulisi mitään kinaa. Touhuaminen oli nähtävästi vienyt koirien voimat, joten välillä maltettiin vähän levätäkin.
Jossain vaiheessa Atte taisi huomata olevansa Rikua isompi ja se keksi, että on hauska leikki kävellä Rikun ylitse. Muutaman kerran se kirjaimellisesti käveli sen yli edestakaisin. Riku ei tästä näyttänyt pahastuvan, vaan jatkoi ilmeisen normaalia ylienergistä touhuamistaan.
Otin Aten ja Rikun tapaamiskuvat kakkoskameralla, millä en harmikseni saanut kuin muutaman kelvollisen kuvan vilkkaista koirista. - Janne, 24.3.2006
