Aten loppuvuoden kuulumisia
Hankimme hiljattain farmariauton ja nyt on koko porukan liikkuminen sujunut mukavasti. Mondeon perä on pyhitetty kokonaan Atelle ja siellä se mahtuu olemaan niin päin kuin milloinkin tahtoo. Muuten emme autoa välttämättä tarvitsisi, mutta ison koiran kanssa se kieltämättä helpottaa elämää. Ja vaikka lenkkimaastot olisivat vieressäkin ihan hyvät, niin ei pieni vaihtelu niihinkään pahaa tee. Kuvia samalta Vuosaaren täyttömäeltä, missä Atte kävi viimeksi 7-kuukautisena, Uutelasta, Kallahdenniemestä ja kotoa.
Atte pääsi kyläreissulla moikkaamaan vanhaa tuttuaan, 5-vuotiasta kultsupoika Rikua. Viime tapaamisesta oli jo aikaa, mutta hienosti pojat tulivat edelleen toimeen keskenään. Pientä leikin varjolla tapahtunutta paikanhakua oli ilmassa, mutta sen verran hyvin pojat käyttäytyivät, että ne saattoi jättää lyhyiksi ajoiksi keskenäänkin enempää valvomatta. Lainakamera jätti kuviin harmilliset päivämäärät, mutta kuka käskee jättää oman akun kotiin?
Atte oli kuun alussa ensi kertaa pidemmän aikaa hoidossa. Reilu viikko hoitolassa ei mennyt ihan niin hyvin kuin oltiin toivottu. Koira oli kuuleman mukaan stressaantunut eikä ruokakaan tahtonut maistua. Kotiin Atte palasi kuitenkin järjettömän onnellisena ja omana iloisena itsenään. Atte on aina viihtynyt kotona, mutta näin kovaa kiirettä sinne emme olleet ikinä nähneet. Pari ensimmäistä päivää kului lähinnä syöden ja nukkuen, mutta nyt on taas päästy kiinni normaaleihin rytmeihin. - Janne, 13.12.2006