Syksyn lenkkikuvia
Vihdin ulkoilumaastot ovat alkaneet tulla tutuiksi. Kuvia ei ole kuin metsälenkeiltä, vaikka Lyylin kanssa on kuljettu myös aika paljon ihmisten ilmoilla ihmettelemässä. Atelle sellainen on tuttua touhua ja ihan mukavasti Lyylikin on tottunut. Lyyli ottaa hanakasti mallia Atesta - niin hyvässä kuin huonossakin, mutta tuon suhteen saakin imeä Atesta oppia ihan vapaasti. Atte on nykyisellään hyvin vaivaton lenkkikaveri. Keskittyy omiin puuhiinsa eikä tee itsestään numeroa turhan takia. Toisten koirien vähäeleinen ohitus on Lyylille vielä vieras juttu, mutta katsotaan miten homma ajan kanssa etenee. Jos etenee... ;-)
Kuvia parin syksyisen lenkin varsilta:
Lenkin jälkeen kotiin tultua suoritetaan useimmiten tavaksi otetut rituaalit. Ensin otetaan pikku painimatsi, sitten vetäydytään yhdessä tai erikseen makoilemaan ja vahtaamaan ja aikanaan sitten siirrytään sisätiloihin.
Keskenään koirat ovat tulleet hienosti toimeen. Ihan parhaat kaverit ovat. Leikeissään kumpikaan ei varsinaisesti yritä alistaa, mutta toisaalta kumpikaan ei myöskään anna periksi, niin meno on toisinaan aika hurjaa. Noin muuten Lyyli on luonteeltaan tasaisempi ja ennalta-arvattavampi. Atte on persoonana räiskyvämpi. Sen kaikki tekeminen on suurieleisempää ja luonnetta sillä on enemmän laidasta laitaan. :-)
Lyylin tulon myötä Atesta on löytynyt myös piirre, jota voisi varmaankin sanoa miellyttämisenhaluksi. Aikaisemmin olin siinä uskossa, ettei Atella sellaista pahemmin olisi. Vastapainoksi on tullut huomattua, että kaksi koiranpäätä keksii enemmän kuin tuplasti tyhmyyksiä yhteen nähden. :-) - Janne, 26.10.2008